 |
||
|
Rodulla esiintyviä sairauksia
Silmät
HC (hereditary cataract)
Silmän linssiin muodostuu tiivistymiä, samentumia, jotka voivat olla eriasteisia ja -kokoisia ja voivat haitata koiran näköä sekä aiheuttaa toissijaisia silmäsairauksia. Kaihimuutokset voivat pahentua koiran vanhentuessa ja vaikea-asteisena sokeuttaa koiran. Tarvittaessa HC voidaan leikata ja asentaa keinolinssi samentuneen linssin tilalle
LASIAISEN RAPPEUMA (vitreus degeneration, morbi corporis vitrei)
Lasiainen on kirkas hyytelömäinen silmän osa. Terve lasiainen on tärkeä silmän normaalille toiminnalle; se antaa silmälle muodon, tuottaa ravinteita ja poistaa kuona-aineita sekä tukee retinaa. Lasiainen koostuu lähes 99 %:sesti vedestä. Jos lasiainen muuttuu sameaksi, vesittyy tai siirtyy paikoiltaan, näkökyky voi heiketä tai kadota. Lasiainen voi rappeutua ikääntymisen seurauksena tai rappeutuminen voi olla myös silmän sisäisen tulehduksen seurausta. Joissakin roduissa epäillään esiintyvän myös perinnöllistä lasiaisen rappeumaa.
PHTVL/PHPV (Persistent Hyperplastic Tunica Vasculisa Lentis, Persistent Hyperplastic Primary Vitreous)
Jäänne silmän sikiöaikaisesta verisuonesta, jonka tulisi hävitä syntymän jälkeen. Pystytään havaitsemaan pennulla ennen luovutusikää tehdyssä silmäpeilauksessa. Lievä muutos ei häiritse koiran normaalielämää, vakavin aste aiheuttaa näön menetyksen sairaassa silmässä sekä toissijaisia silmäsairauksia kuten kaihia. Asteikko 1-6
PPM (Persistoiva pupillaari membraani)
Sikiökautinen jäänne pupilla-aukkoa peittävästä rakenteesta. Rakenteelliset jäänteet voivat olla eriasteisia rihmoja iriksen pinnalla tai rihmoja iriksestä linssiin tai korneaan (sarveiskalvoon). Merkitys koiran terveydelle riippuu
jäänteen sijainnista ja
määrästä. surkastuvat ja häviävät ennen syntymää, mutta joskus osa niistä jää jäljelle. PPM on pysyvä ja synnynnäinen tila, jolle ei ole olemassa hoitokeinoa. Useimmiten PPM ei yleensä aiheuta minkäänlaista ongelmaa koiralle, ainoastaan ne juosteet, jotka kulkevat linssin ja sarveiskalvon välillä voivat aiheuttaa sokeutta. PPM:t, jotka eivät ole surkastuneet yhden vuoden ikään mennessä katsotaan perinnölliseksi, mutta periytymistapa on tuntematon. Vaikea-asteista PPM vaivaa sairastavaa koiraa ei tulisi käyttää jalostukseen.
PRA (Progressiivinen retinaalinen atrofia)
on resessiivisesti periytyvä sairaus. Siinä on eri muotoja, mm. generalisoitunut eli yleistynyt PRA (perifeerinen PRA), joka aiheutuu valoja aistivien solujen vajaakehityksestä ja/tai rappeutumisesta, sekä sentraalinen PRA, joka aiheutuu valoa aistivien solujen alaisen pigmenttiepiteelin ravitsemushäiriöistä. PRA johtaa aina sokeutumiseen, sillä verkkokalvo ja sen näkösolut kuihtuvat vähitellen. PRA-sairauden tyyppi ja sen ilmenemisikä ovat rotukohtaisia. Joillakin roduilla oireilu alkaa vasta keski-ikäisillä koirilla tavallisesti hämäränäön heikkenemisenä, mutta joillakin roduilla oirehtiminen voi alkaa jo muutaman kuukauden iässä. Sairauden kantajat ovat kliinisesti täysin terveitä.
RD (Retinan dysplasia)
Verkkokalvon vajaakehitys, joka pystytään toteamaan jo pennulta. RD jaetaan kolmeen luokkaan
MRD - aste1 (Multifokaali retinal dysplasia) Tätä vakavuusastetta ei yleisesti pidetä perinnöllisenä. On verkkokalvon dysplasian lievin muoto ilmenee yhtenä tai useampana poimuna koiran verkkokalvossa. Näiden poimujen vaikutus koiran näkökykyyn ei ole tutkimusten mukaaan täysin tunnettu, mutta niiden ei ole myöskään todettu vaikuttavan koiran jokapäiväiseen elämään.
GRD - aste2 (Geograafinen retinal dysplasia) Toisen vakavuusasteen verkkokalvon kehityshäiriöt ilmenevät laikkumaisina muutosalueina, verkkokalvon ohentumina tai jopa osittaisina taitoksina/irtaantumisina. Tämän muodon tiedetään olevan perinnöllinen mutta koiraa, jolla on todettu GRD voidaan kuitenkin käyttää jalostukseen siten, että toisen jalostukseen käytettävän
koiran silmät
eivät osoita oireita GRD:sta.
jalostukseen. GRD aiheuttaa osittaista näkökyvyn heikkenemistä ja saattaa myös johtaa joissain tapauksissa sokeuteen.
TRD - aste3 (Totaali retinal dysplasia) Käsittää muutoksia koko verkkokalvon alueella ja johtaa yleensä verkkokalvon täydelliseen irtoamiseen silmänpohjasta ja väistämättä sokeuteen.
DISTICHIASIS
Luomen reunassa luomirauhasten laskuaukosta uloskasvavia ylimääräisiä ripsiä kutsutaan distichias-ripsiksi. Vaivaa esiintyy monella rodulla jo nuoresta iästä alkaen. Ylimääräisiä ripsiä voi esiintyä sekä ylä- että alaluomissa, ja tavallisesti molemmissa silmissä. Ylimääräiset ripset eivät aina aiheuta harvalukuisena ongelmia, mutta runsaslukuisena ne aiheuttavat silmän sarveiskalvon ärtymistä, silmän siristystä, punoitusta ja lisääntynyttä kyynelvuotoa. Ärsyttäessään silmää ylimääräiset ripset, mikäli ne ovat harvalukuisia, voidaan nyppiä paikallispuudutuksessa pois. Ne kasvavat kuitenkin yleensä takaisin. Jos ylimääräisiä ripsiä on runsaasti, niin leikkaus- / jäädytyshoito on tarpeen. Sähkökirurgisella veitsellä tai neulalla ripsien polttaminen on epätarkkaa ja voi aiheuttaa luomen rakenteeseen ei-toivottuja muutoksia. Ektooppiset ciliat eli väärässä paikassa sijaitsevat ripset, jotka usein kasvavat luomen sisäpinnalla sidekalvolla ovat eräs muoto distichiasiksesta. Koska ektooppiset ripset ovat usein lyhyitä ja jäykkiä ja ne suuntautuvat suoraan kohti sarveiskalvoa, voivat ne aiheuttaa sarveiskalvoon haavautumista ja siten kipua. Niiden hoito on aina kirurginen ektooppisen ripsen poisto juurineen. Vaiva ilmaantuu usein alle vuoden ikäisenä. Distichiasis diagnoosin saanutta potilasta saa käyttää jalostukseen, mutta sille on suotavaa valita distichiasis vapaa puoliso. © Sari Jalomäki
TRICHIASIS
Luomien tai ihon (kuten nenäpoimun) karvojenaiheuttama silmän sarveiskalvon ja sidekalvon ärsytystila. © Sari Jalomäki
MÄÄRITTELEMÄTTÖMIÄ YLIMÄÄRÄISIÄ RIPSIÄ/KARVOJA
?
Polvet
PATELLA LUKSAATIO
0 Terve Ei muutoksia 1 Lieväasteinen muutos (polvilumpio menee ajoittain paikaltaan, mutta palaa itse paikoilleen) 2 Kohtalainen muutos (polvilumpio menee paikaltaan jalkaa koukistettaessa tai kierrettäessä eikä palaa auttamatta) 3 Vaikea muutos (polvilumpio suurimman osan ajasta poissa paikoiltaan, saadaan paikalleen jalkaa oikaisemalla ja kädellä painamalla) 4 Erittäin vaikea muutos (polvilumpio pysyvästi pois telaurastaan, korjaus vain leikkauksella)
Muut Sairaudet
CDA
Tarkoittaa siniseen väriin liittyvää haitallista iho-ongelmaa. Osa sinisistä koirista on aivan normaali turkkisia, osalla karva on hieman tavallista ohuempaa tai lyhyempää ja osalla on peräti täysin kaljuja laikkuja ihollaan. Mikäli koira on valkokirjava tai sillä on tan merkit, nämä kohdat turkista ovat normaalit ja vain siniset kohdat ovat poikkeavia. Sairaat koirat syntyvät terveinä. Jossain vaiheessa, yleensä 2-3 vuoden ikään mennessä iho muuttuu hilseileväksi ja turkki harvenee laikuittaisesti, erityisesti selän ja kylkien alueelta. Karva on katkeilevampaa ja kuivempaa kuin normaalisti. Ihoon ilmaantuu pieniä näppylöitä sekundaarisen bakteeritulehduksen seurauksena. Vuosien kuluessa lähes kaikki karva katoaa, sillä uutta karvaa kasvaa huonosti. Pää, kaula ja jalat ovat hitaammin ja vähiten vaurioituneita. Diagnoosi varmistetaan ihobiopsialla.
EPILEPSIA
Sekundaarinen epilepsia eli kyseessä on aivovaurio. Vaurion voi aiheuttaa aivokasvain, aivokalvontulehdus, ulkoinen vamma (onnettomuus, synnytysvaurio) tai vesipää (synnynnäinen kehitysvamma). Myös hypoglykemia (alhainen veren sokeri), erilaiset myrkyt, hapenpuute, tarttuvat taudit (esim. penikkatauti), maksa- ja munuaissairaudet ja jotkut aineenvaihduntasairaudet voivat aiheuttaa aivovaurioita.
Primaari epilepsia merkitystä, mutta selvää tietoa siitä miten tauti periytyisi ei ole. Koiralla ei ole mitään elimellisiä sairauden merkkejä hermostossa eikä muissa sisäelimissä, joten epilepsiaa ei voida todeta ruumiinavauksessa. Epilepsia alkaa tavallisesti koiran ollessa 1 - 3 -vuotias. Ennen kuuden kuukauden ja yli seitsemän vuoden ikää alkaviin kouristuskohtauksiin on pääsääntöisesti etsittävä muita syitä kuin epilepsia. Stressi näyttäisi aiheuttavan kohtauksia ja lyhentävän kohtausten väliä.
EOSINOFIILINEN MYOSIITTI
Lihaskudoksen tulehdus joka yleensä esiintyy pään alueen lihaksissa. Oireita ovat kasvojen lihasten surkastuminen ja taudin edetessä purulihasten käyttö kyvyn heikentyminen. Sairaus voidaan todeta ainoastaan ihobiopsialla eli koepalan ottolla vaurioituneesta kohdasta. Koska sairaus on harvinainen ja huonosti tunnettu voivat oireet ja hoitojen vaikutus olla yksilökohtaista
OI
Brasilianterrierillä esiintyvä perinnöllinen luustosairaus joka voidaan todeta jo alle 7 viikkoisilla pennuilla. Sairaat yksilöt yleensä lopetetaan.
SOKERITAUTI (diabetes mellitus)
Normaalisti toimiva elimistö tuottaa insuliinia. Insuliinin tehtävä on muodostaa veren glukoosista glykogeenia, joka varastoituu maksaan ja lihaksiin. Jos insuliinia erittyy liian vähän, ei elimistö kykene varastoimaan hiilihydraatteja ja veren sokeripitoisuus nousee liikaa, jolloin yksilölle kehittyy sokeritauti. Tilaa hoidetaan insuliinipistoksin ja ruokavaliolla.
|
© Liisa Puolakanaho
|
|
