Pirunsaaren

Rodulla esiintyviä sairauksia

Silmät

(hereditary cataract)

Silmän linssiin muodostuu tiivistymiä, samentumia, jotka voivat olla eriasteisia

ja -kokoisia ja voivat haitata koiran näköä sekä aiheuttaa toissijaisia silmäsairauksia.

Kaihimuutokset voivat pahentua koiran vanhentuessa ja vaikea-asteisena

sokeuttaa koiran. Tarvittaessa HC voidaan leikata ja asentaa keinolinssi

samentuneen linssin tilalle

LASIAISEN RAPPEUMA

(vitreus degeneration, morbi corporis vitrei)

Lasiainen on kirkas hyytelömäinen silmän osa. Terve lasiainen on tärkeä silmän

normaalille toiminnalle; se antaa silmälle muodon, tuottaa ravinteita ja poistaa

kuona-aineita sekä tukee retinaa. Lasiainen koostuu lähes 99 %:sesti vedestä.

Jos lasiainen muuttuu sameaksi, vesittyy tai siirtyy paikoiltaan, näkökyky voi

heiketä tai kadota. Lasiainen voi rappeutua ikääntymisen seurauksena tai

rappeutuminen voi olla myös silmän sisäisen tulehduksen seurausta. Joissakin

roduissa epäillään esiintyvän myös perinnöllistä lasiaisen rappeumaa.

PHTVL/PHPV

(Persistent Hyperplastic Tunica Vasculisa Lentis,

Persistent Hyperplastic Primary Vitreous)

Jäänne silmän sikiöaikaisesta verisuonesta, jonka tulisi hävitä syntymän jälkeen.

Pystytään havaitsemaan pennulla ennen luovutusikää tehdyssä silmäpeilauksessa.

Lievä muutos ei häiritse koiran normaalielämää, vakavin aste aiheuttaa näön

menetyksen sairaassa silmässä sekä toissijaisia silmäsairauksia kuten kaihia.

Asteikko 1-6

PPM

(Persistoiva pupillaari membraani)

Sikiökautinen jäänne pupilla-aukkoa peittävästä rakenteesta. Rakenteelliset

jäänteet voivat olla eriasteisia rihmoja iriksen pinnalla tai rihmoja iriksestä

linssiin tai korneaan (sarveiskalvoon). Merkitys koiran terveydelle riippuu

jäänteen sijainnista ja määrästä.
Normaalisti neonataaliaikaiset kalvot ja verisuonet, jotka peittävät pupillin

surkastuvat ja häviävät ennen syntymää, mutta joskus osa niistä jää jäljelle.

PPM on pysyvä ja synnynnäinen tila, jolle ei ole olemassa hoitokeinoa.

Useimmiten PPM ei yleensä aiheuta minkäänlaista ongelmaa koiralle, ainoastaan

ne juosteet, jotka kulkevat linssin ja sarveiskalvon välillä voivat aiheuttaa sokeutta.

PPM:t, jotka eivät ole surkastuneet yhden vuoden ikään mennessä katsotaan

perinnölliseksi, mutta periytymistapa on tuntematon. Vaikea-asteista PPM vaivaa

sairastavaa koiraa ei tulisi käyttää jalostukseen.

PRA

(Progressiivinen retinaalinen atrofia)

on resessiivisesti periytyvä sairaus. Siinä on eri muotoja, mm. generalisoitunut

eli yleistynyt PRA (perifeerinen PRA), joka aiheutuu valoja aistivien solujen

vajaakehityksestä ja/tai rappeutumisesta, sekä sentraalinen PRA, joka aiheutuu

valoa aistivien solujen alaisen pigmenttiepiteelin ravitsemushäiriöistä. PRA

johtaa aina sokeutumiseen, sillä verkkokalvo ja sen näkösolut kuihtuvat vähitellen.

PRA-sairauden tyyppi ja sen ilmenemisikä ovat rotukohtaisia. Joillakin roduilla

oireilu alkaa vasta keski-ikäisillä koirilla tavallisesti hämäränäön heikkenemisenä,

mutta joillakin roduilla oirehtiminen voi alkaa jo muutaman kuukauden iässä.

Sairauden kantajat ovat kliinisesti täysin terveitä.

(Retinan dysplasia)

Verkkokalvon vajaakehitys, joka pystytään toteamaan jo pennulta.

RD jaetaan kolmeen luokkaan

MRD - aste1

(Multifokaali retinal dysplasia)

Tätä vakavuusastetta ei yleisesti pidetä perinnöllisenä. On verkkokalvon

dysplasian lievin muoto ilmenee yhtenä tai useampana poimuna koiran

verkkokalvossa. Näiden poimujen vaikutus koiran näkökykyyn ei ole

tutkimusten mukaaan täysin tunnettu, mutta niiden ei ole myöskään todettu

vaikuttavan koiran jokapäiväiseen elämään.

GRD - aste2

(Geograafinen retinal dysplasia)

Toisen vakavuusasteen verkkokalvon kehityshäiriöt ilmenevät laikkumaisina

muutosalueina, verkkokalvon ohentumina tai jopa osittaisina taitoksina/irtaantumisina.

Tämän muodon tiedetään olevan perinnöllinen mutta koiraa, jolla on todettu

GRD voidaan kuitenkin käyttää jalostukseen siten, että toisen jalostukseen käytettävän

koiran silmät eivät osoita oireita GRD:sta.
Yleisesti voidaan kuitenkin toivoa, ettei koiraa jolla on todettu GRD käytettäisi

jalostukseen. GRD aiheuttaa osittaista näkökyvyn heikkenemistä ja

saattaa myös johtaa joissain tapauksissa sokeuteen.

TRD - aste3

(Totaali retinal dysplasia)

Käsittää muutoksia koko verkkokalvon alueella ja johtaa yleensä verkkokalvon

täydelliseen irtoamiseen silmänpohjasta ja väistämättä sokeuteen.

DISTICHIASIS

Luomen reunassa luomirauhasten laskuaukosta uloskasvavia ylimääräisiä

ripsiä kutsutaan distichias-ripsiksi. Vaivaa esiintyy monella rodulla jo nuoresta

iästä alkaen. Ylimääräisiä ripsiä voi esiintyä sekä ylä- että alaluomissa, ja tavallisesti

molemmissa silmissä. Ylimääräiset ripset eivät aina aiheuta harvalukuisena ongelmia,

mutta runsaslukuisena ne aiheuttavat silmän sarveiskalvon ärtymistä,

silmän siristystä, punoitusta ja lisääntynyttä kyynelvuotoa. Ärsyttäessään silmää

ylimääräiset ripset, mikäli ne ovat harvalukuisia, voidaan nyppiä paikallispuudutuksessa

pois. Ne kasvavat kuitenkin yleensä takaisin. Jos ylimääräisiä ripsiä on runsaasti,

niin leikkaus- / jäädytyshoito on tarpeen. Sähkökirurgisella veitsellä tai neulalla ripsien

polttaminen on epätarkkaa ja voi aiheuttaa luomen rakenteeseen ei-toivottuja muutoksia.

Ektooppiset ciliat eli väärässä paikassa sijaitsevat ripset, jotka usein kasvavat

luomen sisäpinnalla sidekalvolla ovat eräs muoto distichiasiksesta. Koska ektooppiset

ripset ovat usein lyhyitä ja jäykkiä ja ne suuntautuvat suoraan kohti sarveiskalvoa,

voivat ne aiheuttaa sarveiskalvoon haavautumista ja siten kipua. Niiden hoito on aina

kirurginen ektooppisen ripsen poisto juurineen. Vaiva ilmaantuu usein alle

vuoden ikäisenä. Distichiasis diagnoosin saanutta potilasta saa käyttää jalostukseen,

mutta sille on suotavaa valita distichiasis vapaa puoliso.

TRICHIASIS

Luomien tai ihon (kuten nenäpoimun) karvojenaiheuttama

silmän sarveiskalvon ja sidekalvon ärsytystila.

MÄÄRITTELEMÄTTÖMIÄ YLIMÄÄRÄISIÄ RIPSIÄ/KARVOJA

Polvet

PATELLA LUKSAATIO

0 Terve Ei muutoksia

1 Lieväasteinen muutos

(polvilumpio menee ajoittain paikaltaan, mutta palaa itse paikoilleen)

2 Kohtalainen muutos

(polvilumpio menee paikaltaan jalkaa koukistettaessa tai kierrettäessä eikä

palaa auttamatta)

3 Vaikea muutos

(polvilumpio suurimman osan ajasta poissa paikoiltaan, saadaan paikalleen

jalkaa oikaisemalla ja kädellä painamalla)

4 Erittäin vaikea muutos

(polvilumpio pysyvästi pois telaurastaan, korjaus vain leikkauksella)

Muut Sairaudet

CDA

Tarkoittaa siniseen väriin liittyvää haitallista iho-ongelmaa.

Osa sinisistä koirista on aivan normaali turkkisia, osalla karva on hieman

tavallista ohuempaa tai lyhyempää ja osalla on peräti täysin kaljuja laikkuja

ihollaan. Mikäli koira on valkokirjava tai sillä on tan merkit, nämä kohdat

turkista ovat normaalit ja vain siniset kohdat ovat poikkeavia.

Sairaat koirat syntyvät terveinä. Jossain vaiheessa, yleensä 2-3 vuoden ikään

mennessä iho muuttuu hilseileväksi ja turkki harvenee laikuittaisesti, erityisesti

selän ja kylkien alueelta. Karva on katkeilevampaa ja kuivempaa kuin normaalisti.

Ihoon ilmaantuu pieniä näppylöitä sekundaarisen bakteeritulehduksen seurauksena.

Vuosien kuluessa lähes kaikki karva katoaa, sillä uutta karvaa kasvaa huonosti.

Pää, kaula ja jalat ovat hitaammin ja vähiten vaurioituneita. Diagnoosi

varmistetaan ihobiopsialla.

EPILEPSIA

Sekundaarinen epilepsia
Sekundaarisella epilepsialla tarkoitetaan jostain syystä johtuvaa epilepsiaa,

eli kyseessä on aivovaurio. Vaurion voi aiheuttaa aivokasvain, aivokalvontulehdus,

ulkoinen vamma (onnettomuus, synnytysvaurio) tai vesipää

(synnynnäinen kehitysvamma). Myös hypoglykemia (alhainen veren sokeri),

erilaiset myrkyt, hapenpuute, tarttuvat taudit (esim. penikkatauti),

maksa- ja munuaissairaudet ja jotkut aineenvaihduntasairaudet voivat

aiheuttaa aivovaurioita.

Primaari epilepsia
Varsinaisen epilepsian syytä ei tunneta. Perinnöllisyydellä voi kuitenkin olla

merkitystä, mutta selvää tietoa siitä miten tauti periytyisi ei ole. Koiralla ei ole

mitään elimellisiä sairauden merkkejä hermostossa eikä muissa sisäelimissä,

joten epilepsiaa ei voida todeta ruumiinavauksessa. Epilepsia alkaa tavallisesti

koiran ollessa 1 - 3 -vuotias. Ennen kuuden kuukauden ja yli seitsemän vuoden

ikää alkaviin kouristuskohtauksiin on pääsääntöisesti etsittävä muita syitä kuin

epilepsia. Stressi näyttäisi aiheuttavan kohtauksia ja lyhentävän kohtausten väliä.

EOSINOFIILINEN MYOSIITTI

Lihaskudoksen tulehdus joka yleensä esiintyy pään alueen lihaksissa.

Oireita ovat kasvojen lihasten surkastuminen ja taudin edetessä

purulihasten käyttö kyvyn heikentyminen.

Sairaus voidaan todeta ainoastaan ihobiopsialla eli koepalan ottolla

vaurioituneesta kohdasta.

Koska sairaus on harvinainen ja huonosti tunnettu voivat oireet ja

hoitojen vaikutus olla yksilökohtaista

Brasilianterrierillä esiintyvä perinnöllinen luustosairaus joka voidaan todeta jo

alle 7 viikkoisilla pennuilla. Sairaat yksilöt yleensä lopetetaan.

SOKERITAUTI

(diabetes mellitus)

Normaalisti toimiva elimistö tuottaa insuliinia. Insuliinin tehtävä on muodostaa

veren glukoosista glykogeenia, joka varastoituu maksaan ja lihaksiin.

Jos insuliinia erittyy liian vähän, ei elimistö kykene varastoimaan hiilihydraatteja

ja veren sokeripitoisuus nousee liikaa, jolloin yksilölle kehittyy sokeritauti.

Tilaa hoidetaan insuliinipistoksin ja ruokavaliolla.